Tietoa


  • Osteopaatti

osteofit_2

Osteopaattinen hoito on terapeuttinen menetelmä ihmiskehon erilaisiin vaivoihin ja ongelmiin. Se on manuaalisista hoitomuodoista vanhin ja sen kehitti Andrew Still Yhdysvalloissa 1800-luvun lopussa. Eurooppaan osteopatian toi Stillin oppilas John Martin Littlejohn heti 1900-luvun alussa. Osteopatian tarkoituksena on tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvyn palauttaminen sekä ylläpitäminen ja erilaisten liikehäiriöiden selvittäminen ja hoitaminen. Osteopatia on erikoistunut erityyppisten nivelissä esiintyvien häiriötilojen, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien sekä eri hermopinteiden tutkimiseen ja hoitamiseen.

Osteopatian tärkeimmät osa-alueet ovat asiakkaan kliininen tutkiminen ja testaaminen, hoidon tarpeen määrittely, manipulaatio eli nivel- ja nikamakäsittely, mobilisointi- ja liikehoidot, pehmytkudoskäsittelyt, aktiiviset liikkuvuusharjoitteet, spesifioidut venytystekniikat sekä potilaan toiminnallinen ja suullinen ohjaus.

Hoito aloitetaan aina alkuhaastattelulla sekä erilaisilla testeillä hoidon tarpeen määrittämiseksi. Osteopaatin käytössä on yli 1000 testiä asiakkaan vaivan paikallistamiseen ja syyn selvittämiseen.

Tärkeimpiä testejä ovat motoriset testit eli liikeratojen ja liikkeiden hallinnan testaaminen sekä provokatoriset testit, joilla häiriöt pyritään tuomaan ärsykkeen avulla esille. Näiden lisäksi käytetään muun muassa neurologisia testejä sekä palpaatiota, joka tarkoittaa ongelma-alueen tunnustelua. Testien avulla pyritään myös poissulkemaan mahdolliset hoidolle esteenä olevat riskitekijät. Hoidon tarpeen määrittelyssä käytetään tarpeen mukaan myös röntgenkuvia.

Manipulaatiomenetelmällä tarkoitetaan käsittelyä, jolla vapautetaan nivel tai nikama toimimaan sille kuuluvalla tavalla ja liikelaajuudella. Nivelten toimintahäiriöt aiheuttavat ongelmia paikallisesti häiriöalueella sekä hermoston välityksellä muualla kehossa. Seurauksena on kipuja, tasapainoaistin heikkenemistä ja aineenvaihdunnan häiriöitä. Osteopaatti on erikoistunut erityyppisten nivelissä esiintyvien häiriötilojen hoitamiseen.

Mobilisointi tarkoittaa liikehoitoa, joka asiakkaalle annetaan tai jonka hän suorittaa omatoimisesti. Mobilisointi palauttaa lihakset ja nivelsiteet normaalipituuteen ja parantaa lukkiutuneen nivelen liikelaajuuksia.

Tekninen hieronta on tarkasti kohdennettua ja ongelmakeskeistä hoitoa. Sen tarkoituksena on laukaista lihaksesta apujäykistymistä, jonka nivelen lukkotila on voinut aiheuttaa. Hieronnalla voidaan ehkäistä myös arpikudoksen syntymistä, lisätä aineenvaihduntaa sekä poistaa turvotusta.

Kotihoito-ohjeet saat aina joko kirjallisena tai suullisena mukaasi. Ohjeet ovat aina yksilöllisiä ja niiden tarkoitus on auttaa asiakasta ylläpitämään kuntoaan ja ennaltaehkäistä vaivojen syntymistä sekä tukea jo aloitettua hoitoa.

Fysioterapia

Fysioterapian tavoitteena on yhdessä asiakkaan kanssa saavuttaa hänelle optimaalinen toiminta- ja liikkumiskyky huomioiden hänen voimavaransa.

Fysioterapeutin työnkuvaan kuuluvat asiakkaan toimintakyvyn arvioiminen. Tavallisimpia arviointimenetelmiä ovat havainnointi, haastattelu, manuaalinen tutkiminen, lomakekyselyt sekä erilaiset testaukset ja mittaukset

Fysioterapeutin koulutusohjelma on 3,5 vuotinen kokonaisuudeltaan 210 opintopistettä (AMK)
Fysioterapeutti on sosiaali ja terveysalan lupa- ja valvontavirastom (Valvira) hyväksymä rekisteröity nimike.

Hieronta

IMG_1086

Hieronta on yksi maailman vanhimmista hoitomuodoista.

Hieronnan fysiologisia vaikutuksia on tutkittu runsaasti. Tutkimusten perusteella hieronnalla on moninainen vaikutus elimistöön:

Hieronnan avulla voidaan edistää laskimoveren virtausta: hieronta laajentaa verisuonia, mistä seuraa lyhytaikainen systolisen ja diastolisen verenpaineen lasku sekä sydämen lyöntitiheyden kiihtyminen.

Hieronta nopeuttaa imunesteen eli lymfan nestekulkua. Imunesteen virtaamisen hoitoon on kehitetty aivan oma hoitomuotonsa, lymfaterapia, joka  on  erikoistunut  pelkästään imusuoniston käsittelyyn. Klassinen hierontakaan ei tuota toivottua tulosta, mikäli potilaan lymfajärjestelmässä on jotain häiriötä, esimerkiksi solmukkeiden tukkeumia.

Hieronta vaikuttaa myös ihoon lisäämällä hien eritystä ja alentamalla vastusta sähkövirralle. Iho voi välittää tuntemuksia hyvinkin laajalle alueelle, aina sisäelimiin asti.

Hieronta helpottaa kipua estäen kipuimpulssien kulun aivoihin tuottamalla tuntoimpulsseja. Hieronta auttaa myös arpeutumisen seurauksena aiheutuneiden kiinnikkeiden pehmittämisessä ja irrottamisessa.

Hieronta vaikuttaa ääreishermoston kautta keskushermostoa rauhoittavasti.

Hieronnalla on merkittävä vaikutus lihaskudokseen: vaikka se ei suoranaisesti lisää lihasvoimaa, niin harjoitetun lihaksen käsittely auttaa kyseistä lihasta toipumaan rasituksesta nopeammin. Hieronta auttaa työperäisten lihaskireyksien rentouttamisessa. Myös revähdysten ja muiden pehmytkudostraumojen jälkiseurauksia voidaan hoitaa hieronnalla.

Hermotuksen palautumista hoidettaessa voidaan hieronnalla ylläpitää lihaksen toimintakuntoa. Näin voidaan estää mm. lihaskiinnikkeiden muodostumista ja rikkoa pieniä ja tuoreita kiinnikemuodostelmia.

Copyright © Osteofit